Qumran
Kuolleenmeren eli Qumranin tekstit löydettiin sattumalta v. 1947. Vasta 1990-luvulla tämä mittaamattoman arvokas Jeesuksen ajan Vanhan testamentin tekstejä sisältävä kokelma avattiin tutkijoille.
Suomessa Qumran tutkimuksen uranuurtaja on Raija Sollamo, jonka toimittama kirja Qumranin kirjasto: Valikoima tekstejä suomeksi (Yliopistopaino, 1997) sisältää tärkeimpien Qumranin tekstien käännökset.
Mitä Qumranin löydöt sitten pitävät sisällään? Lyhyesti sanottuna 11 luolasta löydetyt 800 käsikirjoitusta. Ne voidaan ryhmitellä seuraavasti: raamatullisiin käsikirjoituksiin, apogryfisiin
eli Vanhan testamentin ulkopuolelle jääneisiin teksteihin ja Qumranin yhteisön omiin teksteihin. Teksteistä suurin osa (700) on kirjoitettu hepreaksi, osa on kirjoitettu arameaksi ja osa kreikaksi.
Mikä oli tämä salaperäinen Qumranin yhteisö? Qumranin yhteisön ajatellaan olevan osa essealaista luostariyhteisöä. Ajallisesti se voidaan sijoittaa vuosiin 150 eKr. - 68 jKr. Ryhmä oli silmiinpistävän kiinnostunut lopunajallisista tapahtumista. He odottivat messiashahmoa ja tulkitsivat jyrkästi juutalaista lakia.
Qumranin löydöillä on ollut valtava merkitys raamatuntutkimukselle. Pyrittäessä selvittämään Vanhan testamentin kirjojen tekstin alkuperäisintä muotoa Qumranin raamatulliset kääröt tarjoavat
varhaisimman todistusaineiston, peräti tuhat vuotta aiemmin tunnettuja käsikirjoituksia vanhemman. Vaikka tämä tekstikriittinen tutkimus käsittelee usein mitättömiltäkin tuntuvia yksityiskohtia, sen
vaikutukset ulottuvat pitkälle tekstin tulkintaan ja esimerkiksi raamatunkäännöstyöhön.
Hanne von Weissenbergin ja Juhana Vartiaisen artikkeli Qumranista Kattava englanninkielinen sivusto Qumranista
|
|
